Sisällysluettelo
Vesipunnitus eli hydrostaattinen punnitus on luotettavimpana pidetty keino kehon rasvaprosentin määrittämiseksi. Se perustuu kehon tilavuuden tarkkaan mittaamiseen ja kehon tiheyden määrittämiseen. Koska rasvakudoksen tiheys poikkeaa rasvattoman kudoksen tiheydestä, voidaan kehon kokonaistiheyden perusteella laskea rasvakudoksen ja rasvattoman kudoksen osuudet kehon kokonaismassasta.
Koehenkilön paino mitataan ensin tavanomaisella punnituksella. Tämän jälkeen koehenkilö siirtyy vesialtaaseen, jossa hänet punnitaan kokonaan veden alle upotettuna. Ennen punnitusta koehenkilön tulee hengittää ulos voimakkaasti, jotta keuhkoihin jää punnitushetkellä mahdollisimman vähän ilmaa.
Seuraavat videot antavat hyvän kuvan siitä, miten vesipunnitus käytännössä toteutetaan. Ensimmäisessä videossa käytetään varsin yksinkertaista vaakaa, joka voi olla koehenkilölle hieman epämiellyttävä. Toisessa videossa käytössä on erityisesti vedenalaista punnitusta varten suunniteltu vaaka, jossa koehenkilö punnitaan istuvassa asennossa.
Rasvaprosentin määrittäminen vesipunnituksen perusteella
Arkhimedeen lain mukaan henkilön painon ja veden alla mitatun painon erotus on yhtä suuri kuin henkilön kehon syrjäyttämän veden paino. Syrjäytetyn vesimäärän painon avulla saadaan laskettua syrjäytetyn vesimäärän tilavuus, joka on luonnollisesti sama kuin koehenkilön kehon tilavuus. Veden lämpötila täytyy ottaa huomioon laskelmissa, sillä veden tiheys riippuu lämpötilasta.
Vesipunnituksen avulla saatuun kehon tilavuuteen sisältyy kudosten tilavuuden lisäksi myös keuhkoissa ja ruoansulatuskanavassa olevien kaasujen tilavuus. Laboratorio-olosuhteissa keuhkoissa olevan ilman määrä voidaan selvittää esim. helium-laimennukseksi kutsutulla menetelmällä. Jos tätä mittausta ei ole mahdollista tehdä, keuhkoihin ja ruoansulatuskanavaan jääneiden kaasujen tilavuus voidaan arvioida. Kehon kudosten tilavuus saadaan vähentämällä vedenalaispunnituksella määritetystä tilavuudesta kaasujen tilavuus. Kehon tiheys lasketaan jakamalla henkilön paino kudosten tilavuudella.
Kehon rasvasolujen keskimääräinen tiheys on 0,9 kg/l. Rasvasolujen lisäksi keho koostuu luonnollisesti erilaisista kudostyypeistä (luusto, lihakset, jne.) joilla on eri tiheydet. Selkeyden vuoksi laskelmassa käytetään keskimääräisiä rasvattoman kudoksen ominaisuuksia, jolloin rasvattoman kudoksen tiheydelle käytetään arvoa 1,1 kg/l.
Rasvaprosentin laskemiseen käytetään ns. Sirin kaavaa (Siri formula), missä D on kehon tiheys (kg/l):RASVAPROSENTTI = (4.95/D - 4.50) × 100
Erinomainen lisätiedon lähde on Interactive Underwater Weighing Tutorial, joka esittelee vesipunnituksen teoreettista ja käytännöllistä puolta havainnollisesti. Sivusto on englanninkielinen.
